Kirjasta Elämää pienempi näytelmä, Like Kustannus 2010
Äitini oli kirjailija Anja
Vammelvuo ja isäni kirjailija Jarno Pennanen. Ensimmäisestä nimestäni
Jotaarkasta olen aina pitänyt. Oikeastaan se olisi kuulunut isälleni,
joksi hänen äitinsä häntä pienenä kutsui, mutta koska nimi ei ollut
kristillinen, sitä ei saanut antaa lapselle. Jotaarkka tulee Joel
Lehtosen samannimisestä sadusta. Isoäitini oli yksinhuoltaja, ja hän
koki olevansa Jotaarkan äiti, joka eleli piilopirtissä.
Ajat muuttuivat, ja kun minä synnyin 1946, vanhempani halusivat nimetä
minut Jotaarkaksi, mutta he olivat huolissaan, että sitä ei
hyväksyttäisi, joten he päättivät antaa kolmanneksi nimekseni Stalinin
isän nimen Vissarionin. Minulle he kertoivat, että se annettiin
huomattavan kirjallisuustutkija Vissarion Belinskin mukaan, mutta
myöhemmin isä tunnusti, että jos Jotaarkkaa ei olisi hyväksytty,
olisivat he voineet vedota poliittisiin syihin.
Kaikki nimeni hyväksyttiin ja minusta tuli Jotaarkka Aleksis Vissarion
Pennanen. Jotaarkan jouduin yleensä koulua vaihtaessani kirjoittamaan
taululle. Vissarionin tiputin vähitellen pois, kun huomasin, että
kukaan ei vaatinut sitä. Passissa se tietysti näkyy. Minä en kärsinyt
nimistäni, päinvastoin olin niistä ylpeä.
|
