Jos jokin
näytelmä ansaitsee tänä
keväänä pullistelevat katsot ja korttelin mittaiset lippujonot, niin se
on Reearuu. Ilpo ihosen kaunis ja viisas näytelmä on saanut Teatteri
2000:lta arvoisensa tulkinnan.
Reearuu
käsittelee kipeitä aiheita,
mutta ei sorru opettamaan tai säälittelemään. Se paneutuu kuoleman
arvoitukseen ihmetyksellä, huumorilla ja ymmärryksellä.
Reearuu
näyttää,
kuinka raskaimmankin surun ja masennuksen
keskellä on löydettävä jokin keino kohdata seuraava päivä. Näytelmä
ylistää ystävyyttä ja mielikuvitusta ja löytää kauneutta elämän
synkemmistäkin puolista.
Ilpo Tiihosen
tekstiä kuuntelee nautinnokseen. Tiihonen
kirjoittaa villin nokkelaa ja runollista, mutta helposti ymmärrettävää
puhetta, joka näyttää mihin kaikkeen suomen kieli pystyy.
Todella
taianomaiseksi Reea-ruun tekee Markus Fageruddin
yksinkertaisen kaunis ja tarttuva musiikki. Fagerudd nostaa kätketyt
tunteet pintaan hienovaraisesti, mutta vetää myös yleisön mukaansa niin
hurjaan pelkoon kuin riemuunkin.
Jotaarkka
Pennanen on tehnyt komeaa työtä ohjauksessaan.
Esitys henkii rakkautta ja lämpöä, ja sen kohtaukset ovat niin hersyvän
hauskoja kuin itkettävän kauniitakin. Pennanen on saanut realismin ja
sadunomaisuuden juuri oikeaan tasapainoon.
Teatteri 2000:n
esitys ei piilottele surua eikä kavahda ahdistavia
tunteita. Sen vuoksi lopun ilo ja vapautuminen on sitäkin
puhuttelevampaa ja herkempää.
(Sitaatit Jussi
Suvanto, Aamulehti)
Muita
arvosteluita en ole vielä löytäntyt.
|
