Muu hulluus lie haihtunut multa, 
vain laulun hulluus jää..., 
sitä en ma tahtoisikaan 
elämästäni hävittää..! 
L.Onerva 21.5.1950

Uponnut pursi on kuvitteellinen tarina runoilija L. Onervan oleskelusta Nikkilän mielisairaalassa ja hänen elämänsä loppuvaiheista. Esitys ei pyri olemaan historiallinen kuvaus runoilija Onervasta, vaan kuvitelma siitä, mitä hän on kokenut mielisairaalassa ja sieltä päästyään. Se tuo esille naisen, jolle runous on koko elämä, ja niin itsestään selvä asia, kuin jollekin toiselle voisi olla kodinhoito ja ruuanlaitto. Onerva taistelee ihmisarvostaan ja oikeudestaan olla runoilija tiukkojen sääntöjen rajoittamassa sairaalaympäristössä. Käytännön huolien kuten "miten saisin kynäni teroitettua" sekoittuminen taiteellisen työhön tekee hahmosta välillä tragikoomisen. Onervan taistelu jatkuu myös sairaalan jälkeen. Ennen palvottu muusa ja runoilija onkin äkkiä sairaaksi leimattu vanha nainen, jonka runous ei enää kiinnosta edes kustantajaa. Mutta Onerva ei alistu. Hän kirjoittaa loppuun asti.

"Elämä on raskasta ja rakasta, / elämä on uskoa ja toivoa - Elämä on vanhaa, aina uutta, / outoutta, tuntemattomuutta / hetkein lentoa ja ikuisuutta - "