Pääsivu Jotaarkka Teatteri
 TV ja Elokuva





Tyranni Oidipus

Sofokles

Suomennos Lauri Sipari
Lavastus ja puvut Markus R. Packalén
Musiikki Eva Alkula
Koreografia Mari Rosendahl
Ohjaus Jotaarkka Pennanen

Oidipus  Arttu Kapulainen, Iokaste  Elina Salovaara, Kreon  Jerry Mikkelinen,

Teeban naisten neuvosto

Harras rouva ja Pappi  Inkeri Mertanen, Lipevä rouva ja Palvelija  Kirsimarja Järvinen, Virkamiehen rouva ja Sanansaattaja  Marjut Sariola,Nousukas rouva ja Paimen Elisa Piispanen,
Ovela rouva ja Teiresias Aliisa Pulkkinen,Kuoron esitanssija ja Teiresiaksen opas Jannastiina Hakala
TAUSTAA     ARVOSTELUJA     KUVIA     VIDEO

Tampereen Teatterin Tyranni Oidipus on juuri tällainen esitys. Se on kristallinkirkkaasti mietittyä teatteria, jossa jokainen osa-alue loksahtaa paikoilleen. Kaikki me tunnemme oidipuskompleksin, jossa poika tuntee mustasukkaisuutta isälleen äidistään. Näytelmässä Oidipus surmaa erehdyksessä isänsä ja nai äitinsä ja toteuttaa näin jumalten hänelle langettaman kirouksen. Tragedian kaavan mukaisesti katsoja samaistuu sankariin, joka on olosuhteiden ja tietämättömyyden armoilla. Frenckel- näyttämöllä tätä antiikin Kreikan ehkä kuuluisisnta tragediaa näytellään puhuttelevan läsnäolevasti. (Jussi Kareinen, Keskipohjanmaa)

Pelon ja säälin tulisi olla antiikin tragedian peruselementtejä. Tampereen Teatterin Oidipuksessa kumpikin jää varsin vähiin. Jotaarkka Pennasen tulkinta pursuaa hyviä ideoita, jotka eivät kuitenkaan loksahda yhteen.
Pennanen pyrkii yhdistämään rituaalista ja realistista ilmaisua, mutta keskinäisen täydentämisen sijasta nämä puolet syövät toisiaan. Sofokleen tiivis teksti ei anna tilaa samanlaiselle tyylien kirjolle kuin vaikkapa Shakespeare. (Jussi Suvanto, Aamulehti)

Sofokles supisti kuoron osuutta ja muutti sen tehtäviä. Pennanen ottaa yhden askeleen samaan suuntaan ja toisen muualle.Molemmat suunnat ovat hyviä. Hän heikentää kuoron asemaa entisestään laittamalla sen laulavat jäsenet replikoimaan silloin tällöin näyttelijöinä. Kuoron ja näyttelijöiden raja näyttää häviävän. Samalla Pennanen astuu toiseen suuntaan korvaamalla kuoron vanhat miehet eri-ikäisillä naisilla. Kaikki jakautuu kauniisti ikään kuin kahdeksi näytelmäksi tai kahdeksi maailmaksi. Toisessa toimii Oidipus yksin tai poliittisen lankonsa Kreonin kanssa.Toisessa elää kansa, joka koostuu naisista. (Pertti Julkunen, Uutispäivä Demari)

Tietämättömyyden armoilla olleesta, häpeän ja syyllisyyden taakkaa kantavasta kuninkaasta ohjaaja löytää yleisölle puhdistavia ja vapauttavia keinoja vastoinkäymisten keskelle. Jotaarkka Pennanen tarjoaa valinnan vapauden lahjaa, oman tahdon merkitystä sekä rohkeutta nöyrtyä rehellisyyden nimissä. Elämän tarkoituksen vetureita ovat arkipäivän filosofia, kuten uskonto, lapset, rakkaus ja turvallisuus.
Hirmuisesta Oidipus tarinasta ohjaaja löytää näin myönteisen kääntöpuolen. Myyttinen näytelmä herättää kuten aina, arvailuja ja kysymyksiä. (Lily Onjukka-Prusi, Paikallissanomat)

Ajatussisällöltään esitys on silti terävä. Pennanen korostaa ristiriitaa Oidipuksen julkisen roolin ja yksityisen persoonan välillä. Tragedia on siinä, että kuninkaana hänen kohtalonsa on erottamattomasti sidottu yhteisön kohtaloon. (Jussi Suvanto, Aamulehti)

Pennanen haluaa kuitenkin korostaa. että jumalten kirouksen kiusaamalla sankarilla on myös ihmisen vapaa tahto. On kiinnostavaa miettiä, mitä Oidipus olisi voinut tehdä toisin. Alkuun tuntuu, että ei mitään. Mutta ehkä sittenkin. Kuten meillä kaikilla, vaikka luulemmekin olevamme vaihtoehdottomassa tilanteessa. (Sirpa Koskinen, Kansan Uutiset)

Jotaarkka Pennasen ohjaamassa Tyranni Oidipuksessa katharsis jää väistämättä kokematta. Esitys tuntuu ajoittain jopa huonolta parodialta tragediasta, siihen on väkisin väännetty keventävää peruskomiikkaa. Näytteleminen on kankeaa ja julistavaa. (Katri Kekäläinen, Hämeen Sanomat)

Jotaarkka Pennasen ohjaus on loppuun asti mietittyä teatteria, joka ei sorru taiteellisiin ylilyönteihin tai katsojan aliarvioimiseen. Kiitos kuuluu myös taitavalle näyttelijäryhmälle. (Jussi Kareinen, Keskipohjanmaa)

Perutragedian nykytulkintaan kannattaa käydä tutustumassa Frenckel- näyttämöllä. Samalla kuulee myös Eva Alkulan kiintoisaa Sofokleen näytelmään hyvin sopivaa kantelemusiikkia. (Sirpa Koskinen, Kansan Uutiset)

Hyvin ohjattu Oidipus ei vastaa kysymyksiin, mutta virittää katsojansa tekemään erilaisia arvauksia. Minä arvaan omasta puolestani, että joku moka on tullut tehdyksi. Olisiko niin, että olemme tappaneet vahingossa äiti Maan ja menneet irstaaseen avioliittoon isä Tekniikan kanssa?Jos asiat ovat niin surkeasti, niin auttaako muu kuin omien silmien sokaiseminen? Auttaako sekään? (Pertti Julkunen, Uutispäivä Demari)