Linnunrata on viehättävä näytelmä ja Espoon Kaupunginteatterin esitys vie mukanaan. Kuolleita kohtia ei ole, mutta lukuisia herkullisia yksityiskohtia, kuten Jyväskylän paheksuva herrasväki alussa ja symbolisia viitteitä kuten Hugo Simbergin Haavoittuneen enkelin hahmo näytelmän lopussa. (Hämeenkyrön sanomat,Marjukka Kangasmäki)

Kaksi asiaa jäi suureksi arvoitukseksi. Minkä takia Linnunradan henkilöt vaikuttavat enemmän sadan vuoden takaisilta näyttämöhahmoilta kuin todellisilta ihmisiltä. Esityksestä olisi voinut tehdä teatraalisen kevyemmälläkin otteella. (Helsingin Sanomat, Lauri Meri)

Epäsovinnaisen naisen ia epäitsenäisen, mutta idealistisen nuorukaisen vaiheet nivoutuvat Linnunradassa osaksi ajankuvaa, jossa leiskuvat paitsi taiteelliset, myös poliittiset ia yhteiskunnalliset intohimot. Arkitasolla paria ympäröi vielä tehokkaasti kuvattu Jyväskylän tekopyhä porvaristo tuomitsevine katseineen. (Turun Sanomat, Carina Berg)

Skådespelararbetet och musiken är det bästa i pjäsen. Matti Puurtinens kompositioner till de aktuella poetemas dikter är välgjorda, också de i 1970-tals stil. (Huvudstadsbladet, Karmela Bélinki)

Toinen kummastus liittyy musiikkiin, joka puolestaan on täysin irrotettu näytelmän epookista. Matti Puurtisen sävellykset ovat 1970-luvun puhdistettua teatterilaulua Toni Edelmannin tyyliin. (Helsingin Sanomat, Lauri Meri)

Elämää suurempi rakkaustarina kulkee yksinkertaisuudessaan kiinnostavasti alusta loppuun. Ei, niin että tarina olisi yksinkertainen, vaan se kerrotaan paisuttelematta. Murheella ja kärsimyksellä ei tässä näytelmässä mässäillä. Rakkaus itsessään ei sekään vavisuta. Se elää pettymyksissä, ilossa ja surussa. Kulkee rinna1la, mutta on koko ajan läsnä. Se saa näytelmän hehkurnaan, luo ihmeellisen lähes puhdistavan harmonian. Linnunrata on rakkaudella tehty. (Länsiväylä, Teija Himmelroos)

Linnunrata näyttää, millaista teatteria tehtiin viime vuosisadan alkuvuosina: ylevää, ylidramaattista, nykysilmiin huvittavaa.
Varsinainen näytelmä on kuitenkin modernisti tehty, teknisesti sujuva, musiikillinen, romanttinen tarina. Suomalaisen yleisön rakastamaa perusteatteria, joka on hyvin harjoiteltu ja sisäistetty. (Ilta-Sanomat, J.T. Laakso)

Kokeneen teatterimiehen Jotaarkka Pennasen esikoisnäytelmä Linnunrata on romanttinen tarina taiteilijarakkaudesta ja naisen mahdollisuudesta elää omaehtoista elämää 1900-luvun alun pikkukaupungissa. Linnunrata on syvimmillään, kun se pohtii miehen ja naisen valintoja. Samalla se tekee muutamia kiinnostavia, ei kovin tuoreita, mutta usein arjessa unohtuvia havaintoja rakkauden ja rakastelunkin rajoista. (Aamulehti, Matti Wacklin)

Linnunrata ei kuitenkaan ole historiallinen näytelmä, vaan pohtii rakkauden olemusta, naisen asemaa ja elämää yleensä. Se on sekä yllättävän romanttinen että karu. (Hämeenkyrön sanomat,Marjukka Kangasmäki)

Aluksi olisi ensiarvoisen tärkeää nähdä edes vilaukselta, mihin Juhani Siljon runoilijanmaine ja Ain'Elisabet Pennasen rohkeus perustuvat. (Helsingin Sanomat, Lauri Meri)

Vaikka näytelmä on dramaturgisesti keskeneräinen, katsojalle välittyy melko selkeä kuva Ain'Elisabetin ia Siljon suhteesta ja sen subjektiivisista ulottuvuuksista. (Turun Sanomat, Carina Berg)

Jotaarkka Pennasen teksti on nasevaa, paikoin liikuttavaa, mutta useimmiten hellän humoristista. Nykyajasta katsoen Ain'Elisabet Pennanen ja Juhani Siljo ovat kaikessa idealistisuudessaan naurettavia.Mutta Linnurata on myös ikiaikainen miehen ja naisen välistä suhdetta kuvaava tarina. Taisteluahan se on. (Kansan Uutiset, Arja-Anneli Tuominen)